antingen - eller elämästä ja maailmasta

Lukukokemus: Uitto & Geust - Mannerheim-linja, talvisodan legenda

  • Lukukokemus: Uitto & Geust - Mannerheim-linja, talvisodan legenda

Mannerheim-linjan vaiheet avautuvat niin suomalaisesta kuin neuvostoliittolaisesta näkökulmasta laajaan lähdepohjaan nojautuen. Teoksen päivitetty painos on mielenkiintoinen lukukokemus ja toimii hakuteoksena omien sukulaisten sotataipaleesta kiinnostuneille. Kokonaisuuten kirja on sotahistorian harrastajalle lukemisen arvoinen. Kirjan kieli ei ole usean muun teknisen tietokirjan tapaan mitenkään erityisen sujuvaa, myös rakenne on hiukan episodimainen. Kirjan parhaita puolia on laaja, myös neuvostolähteistä haettu kuva-aineisto. 

Oma isoisäni taisteli talvisodassa Suomussalmella ja Kuhmossa, kenties juuri niissä oloissa joissa luotiin se talvisodan kuva joka levisi niin koti- kuin ulkomailla itse sodan aikana kuin myös historiankirjoituksessa myytiksi talvisodasta.

Laatokan pohjoispuolen sodankäynti oli tietyssä mielessä sotasavottaa - metsätöihin tottuneista pienviljelijöistä ja sekatyömiehistä kootut joukot taistelivat metsissä tottuneina samoihin olosuhteisiin missä useat olivat saaneet kokemusta rauhan vuosien metsätöissä. Joukkojen huolto pohjautui pitkälti samoihin ratkaisuihin joita hyödynnettiin rauhan ajan laajoissa savotoissa jäädytettyine rekiurineen yms. Taistelut olivat valtaosin liikkuvaa sodankäyntiä laajalla alueella.

Talvisodan taistelujen valtaosa käytiin kuitenkin Karjalan kannaksella aivan toisenlaisissa oloissa - ahtaalla rintamalla jossa Puna-Armeija pyrki ja lopulta onnistui murtautumaan suomalaisten linnoitettujen asemien läpi. Keskeiset taistelut käytiin pääasemassa jonka nimeksi pikku hiljaa vakiutui Mannerheim-linja. Kyseessä oli ensimmäisen maailmansodan länsirintaman taistelujen tapainen materiaalisodankäynti jota voisi luonnehtia pikemminkin teollisen yhteiskunnan kuin maatalousyhteiskunnan sodankäynniksi.

Aivan kuten sodat eivät lopu viimeiseen laukaukseen vaan elävät kokeneiden traumaattisissa muistoissa läpi heidän elämänsä, eivät myöskään sodat ala ensimmäisistä laukauksista. Keskeiset päätökset jotka johtivat Karjalan kannaksen taistelujen muotoutumiseen tehtiin Suomessa jo itsenäisyyden alkuvuosina kun Kannaksen linnoittamisesta tehtiin päätöksiä. Teos kuvailee seikkaperäisesti ja mielenkiintoiseksi kuinka pääasema muotoutui ja millaisia vaiheita linnoittamisessa oli. Itse linnoitteet kuvataan ampuma-ala- ja pohjapiirroksia myöten.

Tässä vaiheessa esiin astuu teoksen suurin vahvuus - neuvostoliittolaisiin primäärilähteisiin perehtyminen. Neuvostoliitto pyrki aktiivisilla vakoilutoimillaan ottamaan selvää linnoitteista mistä kirjassa on useita esimerkkejä.

Itse talvisodan taistelujen kuvaus on ehkä hieman episodimaista - toisaalta kokonaiskuvan luominen isosta historiallisesta prosessista on aina hieman valheellista. Taisteluja kuvataan perusteellisesti molempien puolten lähteisiin nojaten mikä on suomalaisessa sotahistoriankirjoituksessa harvinaista.

Teoksen mielenkiintoista antia on selostus siitä, miten Neuvostoliitossa luotiin käsitystä lähes valloittamattomasta linnoitusvyöhykeestä jonka ainoastaan Puna-Armeijan sankaruus ja taito kykenivät murtamaan. Luonnollisesti samalla puolustuksellinen Mannerheim-linja paljastui Saksan, Ranskan ja Iso-Britannian yhteishankkeeksi Leningradin ja Moskovan turvallisuuden uhkaamiseksi...

Kokonaisuuten kirja on sotahistorian harrastajalle lukemisen arvoinen. Kirjan kieli ei ole usean muun teknisen tietokirjan tapaan mitenkään erityisen sujuvaa, myös rakenne on hiukan episodimainen. Kirjan parhaita puolia on laaja, myös neuvostolähteistä haettu kuva-aineisto. Jos jotain voisi toivoa se voisi olla konkreettinen Mannerheim-linjan vertailu muihin 1920-1930 -lukujen isoihin linnoittuihin alueisiin ja linjan asettaminen kansainväliseen kontekstiin. Kansainvälisen kontekstin ja vertailun puuttuminen on ylipäätään suomalaisen sotahistoriantutkimuksen ja muunkin historiantutkimuksen sokea piste ja toki aivan omien teostensa aihe.

 

Antero Uitto ja Carl-Fredrik Geust; Mannerheim -linja, talvisodan legenda. Gummerus 2016, 248s.

 

Kustantamon kirjasivu:

http://www.gummerus.fi/fi/kirja/9789512401604/mannerheimlinja/

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

"Kirjan parhaita puolia on laaja, myös neuvostolähteistä haettu kuva-aineisto."

Mielenkiintoinen havainto: kirjan kansikuvassa näyttäisi olevan ko. rajalinjaa Kannaksella kuvaava merkintä kutakuinkin samalla kohtaa kuin myöhemmin esiin pulpahtaneessa neuvostokartassa, joka esittää joulukuussa 1939 'Suomen' kanssa sovittua aluevaihtokauppaa. Kysymykseni kuuluu: oliko neuvostopuolella 1939 usko Mannerheim-linjan sotilaalliseen voittamattomuuteen niin suuri, että sen eliminoimiseksi päätettiin jopa luovuttaa Suomelle valtavat maa-alueet Itä-Karjalasta?

HS Nyt kertoi 2014: Pääministeri Otto Wille Kuusinen ja ulkoministeri Vjatšeslav Molotov allekirjoittivat 3. joulukuuta 1939 sopimuksen "keskinäisestä avunannosta ja ystävyydestä". Sopimuksen mukaan Neuvostoliitto luovutti Neuvosto-Karjalan alueet, ja Suomi puolestaan luovutti vaihtokaupassa Neuvostoliitolle alueen Karjalan kannakselta Leningradin pohjoispuolelta. Siellä raja vedettiin Koiviston (Primorskin)* kaupungista Laatokka-järveen. Tarkkoja rajoja ei kerrottu, ja myöhemminkin niihin on viitattu pääpiirteisesti. Sota-arkistosta löytynyt "Suomen kansantasavallan" kartta kuitenkin todistaa, että Molotov ja Kuusinen olivat sopineet uusista rajoista hyvinkin tarkasti. Kartta painettiin ilmeisesti heti sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen joulukuussa 1939. Se kertoo, minkä kokoinen Suomen kansantasavallasta olisi tullut, jos puna-armeija olisi päässyt Helsinkiin parissa viikossa, kuten Moskovassa suunniteltiin.

Tässä HS Nyt -artikkelissa on julkaistu Sota-arkistosta 2013 löytynyt kartta, joka esittelee vuonna 1939 kaavailtua sosialistista suur-Suomea. Neuvostoliittolais-saksalaisen hankesuunnitelman (Molotov-Ribbentrop) viitoittama Terijoen hallituksen ja presidentti O.W. Kuusisen johtama Suomineito ei onneksi toteutunut kokonaan, mutta Viipurin lääni, Petsamo ja itäinen Salla tunnetusti menetettiin 1939-47 itänaapurille ainakin toistaiseksi - http://www.hs.fi/kuukausiliite/a1414555952183

Voisit muuten Jukka ehkä lisätä ansiokkaan historiablogisi aihesanoiksi nykyisten lisäksi vielä kovasti ajankohtaistuvan itsenäisyysteeman 'Suomi 100 vuotta' tms. juhlavuoteen 2017 viittaavia tämän blogini tapaan:
http://rescordis.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri...

* HS-artikkelissa sulkuihin merkitty sana 'Primorsk' Koiviston kaupungin nimenä on jälkeenpäin tehty lisäys eikä voi perustua sopimustekstiin, koska Koivistolla ei tiedetä olleen venäjänkielistä nimeä ennen laitonta neuvostomiehitystä 1940-41 ja 1944-1947. Kaupungin venäjänkielinen nimi muutettiin Koivistosta Primorskiksi Venäjän SFNT:n korkeimman neuvoston puhemiehistön päätöksellä 1948.

Käyttäjän JukkaRaustia kuva
Jukka Raustia

Alueluovutukset oli tarkoitus tehdä Terijoen hallituksen hallinnoiman Suomen kanssa, mutta sinänsä hyvä havainto että tässäkin tapauksessa tarkoitus oli puhkaista Suomen pääpuolustuslinja. Toisaalta alueluovutuksilla puolin ja toisin lienee ollut tässä tapauksessa tarkoitus legitimisoida Kuusisen hallituksen asema ja toisaalta tehdä selväksi NL:n toimien puolustuksellinen luonne.

Kirjan kannessa oleva karttakuva on kirjan s.139 mukaan otettu Tallinnassa vuonna 1940 painetusta Soome-kartasta jossa on esitetty niin Tarton rauhan raja kuin Kuusisen kansanhallituksen kanssa solmittu rajalinja.

Käyttäjän henry kuva
Henry Björklid

Jos joku muistaa historiasarjan "Sodan ja rauhan miehet 70-luvulta, niin siinähän kerrotaan kuinka Stalin lupasi Paasikivelle tuplana ne pinta-alat, jotka Suomi luovuttaisi kannakselta, Laatokan pohjoispuolelta.

Muistan tämän hyvin koska duunikaveri, entinen kaukopartiomies kiroili seuraavana päivänä malliin: "Ei tätä koskaan errottu kansalle."

Blogistille: Ole hyvä ja poista ennakkosensuuri.

Henry

Käyttäjän JukkaRaustia kuva
Jukka Raustia

Parhaassa tapauksessahan Suomen itäraja olisi siirtynyt tuolloin Tyynen Valtameren rantaa... Toki voidaan myös spekuloida, että Suomi voimistui koko ajan, jolloin alueluovutuksilla olisi voitu ostaa aikaa. Kesän 1940 varustautunut Suomi - vaikka rajalla lähempänä pääasemaa tai sen rikkoen - olisi ollut Neuvostoliitolle huomattavasti kovempi vastus, mutta olisiko ollut vastarintatahtoa, kukapa sen tietää?

Olen pitänyt ennakkosensuuria, koska en halua kommenttikenttiin huutelua, tosin hyväksyn kaikki mielipiteet kunhan ne ovat asiallisesti kirjoitettuja.

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

"Stalin lupasi Paasikivelle tuplana ne pinta-alat, jotka Suomi luovuttaisi kannakselta ... "Ei tätä koskaan errottu kansalle.""

Onhan ne toki kerrottu ne Stalinin "lupaukset". Jostain päin Itä-Karjalaa lupasi kaksinkertaisen alueen 'valkosuomalaisille', mutta punasuomalaisille sinisilmille eli käytännössä omalle neuvostovaltiolleen lupasi tuon suur-Suomi-kartan mukaisesti monikymmenkertaisen alueen liki Vienanmerelle asti. Tiedetäänhän se miten vilpittömästi Stalin muutenkin kohteli sosialismia rakentamaan menneitä punikkejamme Karjalan työkömmuunissa ja Suomalais-Karjalaisessa ASNTL:ssä vai mitä ne olivat nimeltään nuo muka suomalaiskansojen omat tasavallat. Vainosi ja tappoi ihan kuin olisivat porvarillisia kansanvihollisia olleet. Mitä lie luvannut virolaisille houkutellessaan YYA-sopimukseen 1940, kun sai suostumaan. Ja miehitti maan muutaman kuukauden sisällä sopimuksesta ja tukikohtien saamisesta.

Käyttäjän henry kuva
Henry Björklid Vastaus kommenttiin #8

Lupasivat kuulan kalloon, jos eivät suostu sekä työleiriä koko perheelle ja sukulaisille.

Entä sitten? Jos Paasikivi olisi saanut tahtonsa läpi, hän olisi tehnyt valtiosopimuksen Stalinin kanssa.
Paasikiveä (kok) tuskin voi pitää stalinistina?

Henry

Käyttäjän jukkamikkola kuva
Jukka Mikkola

Omien sukulaisten sotataipaleesta kiinnostuneille voi suositella myös sotapäiväkirjoja, jotka kuvaavat erittäin autenttisesti sotatapahtumia. Isäni ja hänen kaksi veljeään palvelivat 3. Rajakomppaniassa Talvisodassa. Hankin siihen liittyen täydet kopiot sotapäiväkirjoista jo vuonna 1985 Sota-arkistosta. Nyt samat päiväkirjat löytyvät digitoituina netistä Arkistolaitoksen digitaaliarkistosta. Niistä löytyy mielenkiintoista luettavaa.

Esimerkki: ”Ala-Kuusaassa ammuttu alas yksi vihollisen hävittäjä ja haavoittunut ohjaaja otettu vangiksi” (2. divisioonan sotapäiväkirja 11.1.1940). Sama asia löytyy merkittynä 3. Rajakomppanian sotapäiväkirjassa ”12.00 lenteli pari vih. hävittäjää, joista toinen ammuttiin alas Ala-Kuusaassa” (3. Rajakomppanian sotapäiväkirja 11.1.1940). Kenraali Harald Öhqvist kertoo saman tapauksen kirjassaan ”Talvisota minun näkökulmastani” s. 162.
Ampuja oli edesmennyt isäni ja hänellä oli aseena Suomi-konepistooli. Isäni ei paljon puhunut sotahommista. Tämän hän kuitenkin kertoi minulle aikanaan. Setäni kertoi haastattelussa C-kasetille tammikuussa 1985, että he kävivät seuraavana päivänä katsomassa konetta ja siinä näkyivät konepistoolisarjan luodinreiät. Isäni kuoli vuonna 1978.

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

"Isäni ei paljon puhunut sotahommista."

Kiitos ja kunnioitus kaikille niille muillekin tuhansille maanpuolustajille, jotka eivät pitäneet tärkeänä saattaa sankaruuttaan julkiseen tietoon. Kiitos myös niille, jotka auttoivat tiedon siirtymisessä jälkipolville. Ymmärrämme molempia ja muitakin luonteenmukaisia tapoja suhtautua sodan kokemuksiin ja toivomme nöyrästi, ettei tuota valintaa enää tulisi suomalaisten eteen. Toivottavasti suurvaltauhittelu, aseenkalistelu ja lebensraum/anschlussintomieli laantuvat itänaapurissamme lähiaikoina.

Käyttäjän JukkaRaustia kuva
Jukka Raustia

Sotapäiväkirjat löytyvät nykyään todellakin digitalisoituna ja usein avaavat erään näkökulman sukulaisen sotataipaleeseen. Kuitenkin, tulee muistaa että ne ovat lähteitä omine vahvuuksine ja puutteineen siinä missä muutkin. Usein kirjoitettu jälkikäteen, kiireellä, eikä todellakaan tärkeimpänä tehtävänä.

Hyvin toimitetut tietokirja, kuten mainittu Mannerheim-linja, toimii sitten hyvänä oppaana tarkempia yksityiskohtia etsiessä kunhan yleislinja on saatu selville muistelujen, kantakortin, sotapäiväkirjan ja yleisempien historiateosten pohjalta.

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset