antingen - eller elämästä ja maailmasta

Lukukokemus: Hannu Rajaniemi - Näkymättömät planeetat

  • Lukukokemus: Hannu Rajaniemi - Näkymättömät planeetat

Hannu Rajaniemen novellikokoelma on epätasainen, mutta mielenkiintoinen. Mukaan mahtuu niin ohitettavia tapauksia kuin myös mielenkiintoisia spekulaatioita teknologian vaikutuksesta elämään ja ihmisyyteen.

Tieteiskirjallisuuden osalta minulla on vahvoja sukupuolistereotypioita. Oman kokemukseni mukaan naiskirjailijat onnistuvat yleensä kirjoittamaan mielenkiintoisempaa spekulatiivista fiktiota sillä he eivät juutu pelkkiin teknologiakuvauksiin vaan pohtivat laajemmin teknologisen kehityksen yhteiskunnallisia ulottuvuuksia ja vaikutuksia ihmisen arkeen. Toisaalta usein naiskirjailijoiden kirjoittamassa tieteiskirjallisuudessa teknologinen spekulaatio jää usein puolitiehen.

Olen aloittanut Hannu Rajaniemen Kvanttivaras -trilogian kahdesti ja jättänyt sen molemmilla kerroilla kesken juuri omasta mielestäni turhan itsetarkoituksellisen teknologiakavalkadin ja täynnä itsetarkoituksellisia teknologiaviittauksia olevien lauseiden vuoksi. Toisaalta avaruusooppera ei ole muutenkaan kuulunut suosikkilukemistooni vaikka tieteiskirjallisuuden ystävä olenkin.

Rajaniemen novellikokoelmassa “Näkymättömät planeetat” on yhdeksäntoista novellia, joiden ensimmäisiä julkaisuvuosia ei valitettavasti ole mainittu. Tämä on sääli, sillä osa novelleista on hiukan vanhentuneita mikä ei sinänsä vähennä niiden viehättävyyttä. Toisaalta olisi mielenkiintoista seurata kirjailijan ilmaisun kehittymistä.

Osa novelleista sisältää vahvoja elementtejä suomalaisesta mytologiasta mikä on mielenkiintoinen lisä. En jostain syystä ole koskaan pitänyt fantasiakirjallisuudesta, mutta näin novellimuodossa se toimii, varsinkin kun tätä kautta käsitellyt aiheet, esimerkiksi itsemurha, isän ja pojan välinen suhde tai rakkaus, ovat sinänsä ikuisia.

Itse pidin eniten novelleista “Deus Ex Homine” ja “Kääpiökuningattaren katedraali”. Ensin mainittu liittyy pohdintaan jota vakavammin on tehnyt esimerkiksi Yuval Harari teoksessaan “Homo Deus”, eli murentaako teknologinen ja bioteknologinen kehitys tasa-arvon ideaalin ja toisaalta mitä seurauksia tällä voisi olla? Jälkimmäisessä pohditaan puolestaan virtuaali- ja tosimaailman eroja ja yhtäläisyyksiä, sitä miten virtuaalimaailmassa voi olla aidosti itsensä ja luova, toisaalta mitä sosiaalisia pelejä tosimaailmassa on ja miten erilaiset sosiaalisen median sovellukset näitä pelielementtejä vahvistavat.

En varmaan tule avaamaan Kvanttivaras -trilogiaa kolmatta kertaa, mutta olen silti iloinen kun törmäsin tähän novellikokoelmaan.

Hannu Rajaniemi: Näkymättömät planeetat, Gummerus 2016, 376s.

Kirjan esittelysivu:

http://www.gummerus.fi/fi/kirja/9789512404865/nakymattomat-planeetat/

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset