antingen - eller elämästä ja maailmasta

Lukukokemus: Steven Lee Myers - Uusi tsaari, Vladimir Putin ja hänen Venäjänsä

  • Lukukokemus: Steven Lee Myers - Uusi tsaari, Vladimir Putin ja hänen Venäjänsä

Putinin elämäkerta on kiehtovaa ja pelottavaa luettavaa. Teos kertoo sujuvasti hänen epätodennäköisestä nousustaan Venäjän peräsimeen sekä koko 2000-luvun ajan jatkuneesta pyrkimyksestä oman vallan lujittamiseen ja siinä sivussa lähipiirin vaurastuttamiseen. Venäjän liusu kohti diktatuuria on ollut hidas mutta selvä.

Kun edellisessä bloggauksessa totesin kylmän sodan historian usein lyövän laudalta dekkarit, voisi Putinin uran kuvauksen lyövän laudalta useat juonittelu-TV -sarjat kuten House of Cardsin uudemman version. Teos jakautuu viiteen osaan joista ensimmäinen käsittelee Putinin lapsuutta, nuoruutta ja KGB-uraa ennen vuotta 1991, toinen osa Putinia 1990-luvun Venäjällä, kolmas osa ensimmäisiä presidenttikausia, neljäs osa pääministerikautta ja viimeinen vuosia 2012 - 2015.

Putinin valtaannousu ei ole Myersin mukaan minkään pitkäaikaisen salaliiton tulos, vaan pikemminkin seuraus sarjasta epätodennäköisiä tapahtumia. Ennen Neuvostoliiton hajoamista Putin ei ollut mikään KGB:n nouseva tähti eikä ennen 1990-luvun loppua näkyvä poliittinen hahmo. Häntä ei oltu valittu mihinkään poliittiseen toimeen ennen ensimmäisiä presidentinvaalejaan vuonna 2000 jolloin hän oli jo Jeltsinin valitsema virkaatekevä presidentti.

Myers ottaa esille seikkoja Putinin perhehistoriasta ja neuvostoajan valtaapitävien käytännöistä joiden voidaan katsoa selittävän Putinin tapaa toimia. Eräs esiin nostetuista on “blat”, eli vastavuoroinen palvelusten vaihto jonka Myers tuo esille nimenomaisesti venäläisenä tapana. Suomalaisena pohdin blatin merkitystä vaikkapa kotimaisessa politiikassa, enkä toisaalta epäilisi blatin voimaa vaikkapa amerikkalaispolitiikassakaan. Kyse on kuitenkin siitä, että Venäjällä blatille ei ole voitu asettaa minkäänlaisia rajoja.

Aikalaiselämäkerran vahvuutena on ajankohtaisuus ja puutteena toki lähteet sekä tarkasteluetäisyyden puute. Kuitenkin etenkin kirjan kahdessa ensimmäisessä osassa ennen Putinin valtaannousua Myers kirjoittaa hyvin monipuolisesti ja pitkäjänteisesti. Toisaalta ehkä kyse on siitä, että ennen valtaan nousuaan presidentiksi Putin ei kyennyt yhtä hyvin hallitsemaan julkisuuskuvaansa ja hiljentämään hänestä kirjoittavia toimittajia. Eräs johtava teema kirjassa onkin korruption ja valheiden voiman jatkuva eteneminen Putinin kauden aikana, mittasuhteet hämärtyvät jatkuvasti eikä totuudella ole itseisarvoa.

Usein yhdysvaltalaiset fiktiokirjailijatkin, kuten vaikkapa Jonathan Franzen, kirjoittavat jotenkin löysästi, tuntuu että kirjoja kirjoitetaan sivupalkkioilla ja jonkinlainen määrällinen tekstitavoite on täytettävänä. Ehkä kustantajat vaativat tiiliskiviä? Vai onko kirjoittaminen liian helppoa tekstinkäsittelyohjelmien myötä? Liiallisen pituuden ja hajanaisuuden tauti vaivaa nimenomaisesti Myersin kirjan loppuosaa, vuosien 2008-2015 kuvausta. Viimeisten vuosien tapahtumien kuvaukset ovat aika lailla kronikkamaisia kuvauksia jossa esiin tulee yhä uusia henkilöitä. Myers olisi voinut rohkeammin tavoitella suuria linjoja ja omia johtopäätöksiään eikä vain tuoda esille yhä uutta aineistoa.

Odottaessamme Trumpin virkaanastujaisia huomio kiinnittyy siihen, miten niin Bush nuorempi kuin Obama pyrkivät aktiivisesti parantamaan suhteita Venäjään mutta molemmat epäonnistuivat. Tuleeko kolmas kerta samanlaiseksi, saapa nähdä. Ehkä huolestuttavin kehityskulku minkä Myers tuo esille on Putinin eristyneisyys muista kuin hänen tavallaan ajattelevista ihmisistä. Kun neuvonantajakunta muodostuu samanhenkisistä eikä vallankäytölle ole rajoitteita keskittynee Putinin esikunta lähinnä tukemaan johtajansa hyviä ideoita.

Kuvauksessa Putinin pääministeri- ja presidenttikaudesta huomioni kiinnittyi tapaan, jolla Myers kuvaa Putinin lähteneen kolmeen sotaansa, eli Tsetsenian toiseen sotaan, 2008 Georgian sotaan ja 2014 Ukrainaan. Päätös on Myersin mukaan syntynyt aina sangen nopeasti ja alkumenestys sekä sen mukanaan tuoma suosion nousu on ollut ainakin lyhytaikaisesti suurta. Pyrkiikö Putin testaamaan Trumpia heti hänen valtakautensa alussa?

Toki kokonaisuudessaan Putin on mysteeri ja hänen tulevat toimensa kirjoittamaton lehti. Kuten Gleb Pavlovskia lainataan kirjasssa: “Oikeastaan Putinilla ei ole enä väliä. Me puhumme Putinista liikaa. Putin on meidän nollamme, tyhjiömme, valkokangas jolle heijastamme omat haaveemme, rakkautemme ja vihamme.”

Kokonaisuutena teos on lukemisen arvoinen ja hyvin kirjoitettu. Seppo Raudaskosken suomennos on hyvä, eikä englanninkielinen alkuperäisteksti nähdäkseni paista läpi.


Steven Lee Myers: Uusi tsaari, Vladimir Putin ja hänen Venäjänsä. Bazar kustannus, 751s.

Kirjan esittely Bazar-kustannuksen sivuilla:

http://www.bazarkustannus.fi/kirja/uusi-tsaari/

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset