*

antingen - eller elämästä ja maailmasta

Itsenäisyyden vuosikymmenten merkittävimmät alukset: H-vene 1968

  • H-vene. Kuva: Johann Nikolaus Andreae, Wikipedia
    H-vene. Kuva: Johann Nikolaus Andreae, Wikipedia
  • H-vene ja spinnupulma. Kuva: Johann Nikolaus Andreae, Wikipedia
    H-vene ja spinnupulma. Kuva: Johann Nikolaus Andreae, Wikipedia
  • H-vene piirrustus. Kuva: Wikipedia
    H-vene piirrustus. Kuva: Wikipedia

Hans Groopin H-vene on eniten valmistettu suomalaissuunnittelijan suunnittelema purjevene. Se teki myös purjehduksesta laajojen kansanjoukkojen harrastuksen ja on ollut vuosikymmeniä vesistöjemme yleisin purjevene. Lasikuitu, alumiini ja dacron olivat tämän avaruusajan veneen kestävät materiaalit.

H-vene kuuluu itsenäisyytemme vuosikymmenten merkittävimpiin aluksiin. Se on Suomessa suunniteltu, pääosin Suomessa valmistettu maailman yleisin köliveneluokka. Se laajensi purjehduksen harrastajajoukkoja merkittävästi ja on vuosikymmeniä ollut suosittu purjehduksen aloitusvene jolla on edelleen aktiivista kisa- ja retkeilytoimintaa.

Vielä 1960-luvun lopulla purjeveneet olivat Suomessa ja maailmalla pääosin puisia ja harvinaisia. Suomalaisissa purjehdusjärjestöissä pohdittiin 1950-luvun lopulta lähtien uudenlaisen, modernia tekniikkaa hyödyntävän kilpa- ja matkaveneen ominaisuuksia ja rakennetta vanhempien “Hai” ja “Kansanvene / Folkbåt” -luokkien tilalle. Wärtsilän insinööri Hans Groop tarttui toden teolla haasteeseen 1965 ja ensimmäiset H-veneet valmistuivat keväällä 1968.

Aika 1960-luvun lopulta 1970-luvun lopulle oli purjehduksen maaginen vuosikymmen. Ihmisten vapaa-aika ja palkkataso kohosi ja veneet halpenivat mikä johti purjehduksen räjähdysmäiseen suosion kasvuun niin Suomessa kuin muissa länsimaissa. Samalla veneiden kehitys tietyssä mielessä lukkiutui. 1960-lukuun mennessä purjeveneet muotoutuivat pitkälti saman kaltaisiksi kuin tänäkin päivänä - lasikuiturunkoisiksi eli lasivillalla vahvistetusta muovista tehdyiksi, alumiinimastoisiksi varustettuina yhtä lailla muovista tehdyillä dacronpurjeilla. Veden alla veneisiin vakiintui eväköli.

Avaruusajan materiaalit eivät päätyneet veneisiin ainoastaan moderniutensa vuoksi. Lasikuituiset, alumiinimastoiset veneet ovat vähälläkin ylläpidolla aika lailla ikuisia. Dacronpurjeiden käyttöikä on puuvillapurjeita pidempi ja huolto paljon helpompaa. Tuolloin harrastukseen tullut purjehtijasukupolvi oli tottunut lomailuun retkeilemällä, asui ahtaissa asunnoissa ja ajoi pienillä autoilla joten veneiden pienet sisätilat ja alkeelliset mukavuudet eivät haitanneet.

Vene suunniteltiin riittävän helpoksi purjehtia aloittelijallekin mutta riittävän vaikeaksi ollakseen haastava. Veneen matala varalaita tuo veden lähelle - perinteiseen saaristopurjehdusideaaliinhan kuuluu mahdollisuus kaapata kahvikupilla vettä kättä ulottamalla. Sisältä löytyi neljä makuupaikkaa ja spriikeitin. Nykyveneisiin verrattuna tilat ovat askeettiset, mutta vaikkapa Kansanveneeseen verrattuna suorastaan ylelliset, avarat ja valoisat. Veneen paino, 1450kg, mahdollisti vetämisen trailerilla, syväys 1,3 metriä pääsyn yhdessä terävän keulan kanssa pääsyn luonnonsatamiin.

H-vene oli menestys alusta alkaen. Vuoden 1968 Helsingin venemessuilla - joilla tuolloin esiteltiin myös purjeveneitä - myytiin koko 15 kappaleen ensisarja loppuun hintaan 13500 markkaa, mikä oli alle puolet vastaavan kokoisen puuveneen hinnasta. Venettä valmistettiin useiden eri valmistajien toimesta, tunnetuimpina Artekno Kangasalalla ja Elvström Tanskassa. Kysyntä oli vuosikausia kovaa, ja usein käytetty vene oli jopa arvokkaampi kuin uusi, saihan sen käyttöönsä heti. Valmistui hiipui 1980-luvun lopulla, vaikka sveitsiläinen Frauscher-veistämö valmisti veneitä vielä vuosituhannen alussakin.

Suunnittelijana Hans Groop poikkeaa monesta samoihin aikoihin läpi lyöneestä suunnittelijasta kuten Peter Norlinista, tai Doug Petersonista oman kansainvälisen purjehduskisataustan puuttumisen vuoksi. Toisaalta tausta meriteollisuudessa vaikutti tuotannollisten näkökohtien huomioimiseen suunnittelun alusta lähtien. Yhteneväistä näihin aikoihin oli kuitenkin, että jos veneestä tuli menestys olivat tuotantomäärät massiivisia. H-venettä on rakennettu noin 6000, Peter Norlinin Scampia yli 1000. Yhtenväistä kaikille 1960-1970 -luvulla läpi lyöneille suunnittelijoille on myös ollut, että uran edetessä he ovat suunnanneet yhä suurempien veneiden suunnittelemiseen mitä on tehty yhä pienempiä määriä.

H-veneen suunnittelussa huomioitiin myös estetiikka ja omasta mielestäni vene on erinomaisen kaunis katsottuna mistä suunnasta tahansa. Uskoisin myös, että suuren yleisön silmissä vene näyttää juuri siltä kuin purjeveneen pitää. Hans Groopin uran ensimmäinen suunnittelutehtävä Wärtsilällä olikin ollut jäänmurtaja Odinin, jäänmurtaja Voiman vientiversion, sisustaminen. Groopin eri laivojen sisustustöiden valokuvista näkyy taiteilijan kädenjälki.

Veneiden pitkäikäisyys romahdutti osatekijänä aikoinaan 1980-luvulla ruotsalaisen ja 1990-luvun alussa suomalaisen purjeveneteollisuuden. Markkinat saavuttivat saturaatiopisteen ja kuoliniskun antoi toki 1990-luvun alun lama, mistä purjeveneteollisuus, toisin kuin moottoriveneteollisuus, ei koskaan toipunut. Siinä missä 1980-luvun Sunwindien tai Arteknon veneiden valmistusmäärät mitattiin sadoissa valmistetaan Suomessa nykyään purjeveneitä enää yksittäiskappaleina, pääsääntöisesti erittäin arvokkaina malleina.

Osa lasikuituisista purjeveneistä on romutettu huonon ylläpidon tai onnettomuuksien takia, mutta merkittävin syy käytöstä poistumiseen on ollut vanhojen veneiden vastaamattomuus nykyajan mukavuusvaatimuksiin. Veneet, kuten autot ja ihmisten takamukset, ovat suurentuneet vaikka perheet ovat pienentyneet. Samaan aikaan purjehdusharrastus on ukkoutunut - satamissa liikkuvat pitkälti samat miehet ja naiset kuin 1980-luvulla, mutta nyt jo hiukan harmaantuneina.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana myös käytettyjen veneiden hinnat ovat romahtaneet harrastajakunnan ikääntyessä sekä Euroopan, jossain määrin koko maailman, venemarkkinoiden avautuessa kaikille. Yhä useampi vene ostetaan uudempana tai vanhempana käytettynä ulkomailta. Suomeen rekisteröitiin vuoden 2017 alkupuoliskolla ainoastaan neljä uutena hankittua purjevenettä.

Lopputuloksena purjehdus on nykyään erinomaisen halpa harrastus, mutta edelleen onneksi tai onnettomuudeksi harrastuksen maine on elitistinen, mikä tuli esille vaikkapa Timo Soinin puheista huvikuunareista. Itse purjehtijana olen toisaalta surullinen siitä, ettei moni muu tule tämän hienon harrastuksen pariin, toisaalta nautin joka vuosi lisääntyvästä luonnon rauhasta.

H-vene on edelleen suosittu etenkin purjehduksen aloitusveneenä hinnan ollessa nykyään erittäin alhainen. Vuoden 1968 myyntihinnan, 13500 markkaa, nykyarvo 20600 euroa, eli pienen perheauton hinta, ei välttämättä anna oikeaa kuvaa veneen hinnasta. Työtuntimäärissä H-vene oli tuolloin 2900 keskimääräisen työtunnin palkan hintainen siinä missä 20600 euroa on nykypäivänä 1200 työtunnin palkan hintainen. Käytettyjen veneiden pyyntihinta vaihtelee noin 2000 ja 15 000 euron välillä riippuen paljolti veneen kunnosta, varustuksesta sekä omistajan halusta päästä veneestään eroon.

Kirjallisuutta:

Kauhanen, Ilpo; Hans Groop, suomalainen venesuunnittelija: H-veneestä kultapokaaliin. Moreeni 2012.

Spurr, Daniel: Hearts of Glass: Fiberglass boats and the Men who built Them. McGraw Hill 2000.

Linkkejä:

http://www.h-vene.fi/ - Edelleen aktiivinen H-veneliitto

http://www.h-vene.net/ - Tietoa H-veneistä

 

Kirjoitan kirjoitussarjaa Suomen itsenäisyyden vuosikymmenten merkittävimmistä aluksista. Yritän löytää joka vuosikymmeneltä jonkun aluksen tai alustyypin jonka koen vuosikymmenelle merkityksellisenä, jonkun joka voi kertoa vuosikymmenen tarinaa laajemminkin.

Itsenäisyyden vuosikymmenten merkittävimmät alukset: Jäänmurtaja Voima 1954

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (11 kommenttia)

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

Myös saman ajan jäänmurto/kalastusaluksilla on ollut mittavahko merkityksensä itsenäisyytemme aikana. Helsingin Sanomien valokuvaaja V.K. Hietanen tallensi syksyllä 1968 kuvasarjaan presidentti Urho Kekkosen ja Aleksei Kosyginin salaisen tapaamisen jäänmurtajalla Hankoniemen edustalla, ks.
http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233691-v...

Käyttäjän JukkaRaustia kuva
Jukka Raustia

Tottahan toki, laitoin j/s Voiman esimerkiksi 1950-luvulta, johon on linkki.

Pyrin valitsemaan jokaiselta itsenäisyyden vuosikymmeneltä jonkun aluksen tai alustyypin historiallisen merkityksensä vuoksi. Joka vuosikymmeneltä eri alus, joka vuosikymmeneltä eri aspekti.

Kalastusalusten suhteen ajattelin laittaa 1920-luvun esimerkkialukseksi keskimoottorisen kalastusveneen alunperin kaavaillun pirtuveneen sijaan - se oli niin saaristolaisten keskeinen liikenne- ja kalastusväline, pirtu- ja muun salakuljetuksen työväline kuin myös kadonneen maailman symboli.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Minun ensimmäinen purjeveneeni oli myrskyluodon Maijan "skötbåt", Föglö-saarelta. Sen jälkeen, 1970-luvulla, tuli H-veneen vuoro, jolla parhaan kyydin sain kerran, yksin purjehtiessani, Utöstä Pellinkiin, ulkomeren kautta, 15 metrin sivumyötäisellä. Kerrassaan upea muisto ja hieno vene. Hans Groopille kiitos! Nyt on käytössä Hollannista haettu, valtamerikelpoinen Contest-30 (s/y "Aldebaran"), Perämerellä.

Käyttäjän AOBrusi kuva
Antti Brusi

Hienoa Jukka. Toivon sydämestäni, että veneilyjuttuja alkaisi ilmaantua enemmänkin tänne Usarin vapaavuoroon. Niinpä laitan myös oman vaatimattoman panokseni tähän aiheeseen. Näkökulmani saattaa olla poikkeava syystä, että olen lähes koko työelämäni tehnyt veneiden myynnin ja markkinoinnin parissa. 1970 luvun alusta asti. Toki veneilyharrastuksen aloitin noin 2kk:n iässä isäni avustuksella:).

Joo olet oikeassa H-vene on eittämättä 1960 luvun ikoneista. Jos muistan oikein sen synty sijoittui HSS:n (korjatkaa js olen väärässä) ravintolan pöytään. Joukko innokkaita purjehtijoita alkoi pohtimaan modernia vaihtoehtoa silloisille "valtaluokille", kuten mainitsit.

Veneen juuret ovat toden totta syvällä historiassa. Henrik Ramsayn kirjoittama mainio teos Purjehtijan muistelmat valaisee mainiosti sitä purjehdusfilosofiaa, mikä myös "hoossa" ilmentyy. Herrat lähtivät saaristoristeilijöillään Valkosaaresta ruotsin Sandhamiin kilpailuihin. Apumoottori ei tullut kysymykseenkään....matkaa tehtiin yötä päivää ja luotettiin, että ehditään pukeutua asiallisesti ennen lähtöpaukkua.

Voi olla liikaa vaadittu, että tämän päivän H purjehtija moiseen masokismiin suostuisi:):). Tai sitten miksi ei. Varmaa on se, että herra Ramsay nostaa pilvenreunalla valkoista kipparinlakkiaan aina kun H-vene lipuu alta....

Jatkoahan seurasi H-323 jäi jotenkin jalkoihin. H-35 jota ehdin muutaman myymäänkin Bensowilla ollessani olikin toinen juttu. Vaikka kantta modernisoitiin tuli sekin tiensä päähän. 35 on kovaa valuuttaa edelleenkin käytettyjen markkinoilla. Artekno jatkoi yhteistyötä Groopin kanssa Artina 33 oli tai on kelpovene, jonka linjoissa lähemmin tarkasteltuna on jotain tuttua tai sitten mielikuvitukseni tekee vain tepposet.

Arteknon osalta veneiden teko päättyi mahtikäskyllä sikariportaasta. Arteknohan oli tai lienee vieläkin erään jättisuuren einestuottajan holdingyhtiö.

Groopin tuotantoa kannattaa muutenkin bongata. Se mitä Hasselta löytyy pöytälaatikosta voi vain arvata. Mutta tässä pari nimeä jotka kannattaa tukia Targa 42 ja IS-400.

Joka tapauksessa H-vene "for ever young"

Käyttäjän JukkaRaustia kuva
Jukka Raustia

Arteknohan tekee veneitä edelleen - tosin vain soutuveneitä...En ollut huomannutkaan, että Artekno lopetti purjeveneiden tekemisen jo 1989 ennen lama-aikoja. Ehkäpä se voitaisiin aloittaa uudelleen Saarioisten brändin alla... ;)

Aikoinaan ennen 1990-lukua, lähinnä ilmeisesti verotusteknisistä syistä kun vain ulosmitattuja voittoja verotettiin Viron malliin ja shareholder value -ajattelu löi läpi, isoilla yrityksillä oli mitä eksoottisimpia pajoja lippujensa alla. Purjeveneveistämö Baltic kuului Rauma-Repolalle, Nautor (Swanien valmistaja) taas kuului UPM Kymmenelle.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Oma H-veneeni oli ahvenanmaalaisen Hydrospeed:in tekemä ja selvästi heikompaa laatua kuin nuo Arteknon H-veneet...

Käyttäjän AOBrusi kuva
Antti Brusi

Vaikea sanoa syytä. Ystäväni palkattiin Arteknolle myynnin pariin ja kolmen päivän kuluttua ilmoitettiin, että tuotanto loppuu. Kivat sulle vaan oli ainoa kommentti....

Olin lähtenyt Bensowilta pari vuotta aiemmin, kun totesin ettei tästä mitään tule. Bensowhan myytiin Manconille tunnetuin seurauksin. Alusta asti oli selvää, että Bensow Marine ajetaan alas ensimmäisenä ennenkuin koko kauppahuone pilkotaan lihoiksi.

Artekno oli aloittanut Bensowin kanssa ihan hyvän yhteistyön alihankkijana. Mm. Siesta 32:sta alettiin valmistamaan Kangasalalla. Samaten Guyline 95 tuotanto. Tämä merkitsi tietysti kiinteitä vuositilauksia ja jatkuvuutta. Saattaa olla, että tämän yhteistyön hiipuminen vaikutti päätökseen.

Käyttäjän mijaakko kuva
mikael jaakkola

Purjehduksen eliittileimaa on vissiin muutamaankin kertaan yritetty purkaa.

Alunperinhän purjeessa kyse on ollut pelkästään merenkulun mahdollistamisesta eri muodoissaan.

Suomen vanhin pursiseurakin on Turun Työväen Pursiseura, joka on perustettu vuonna 1896. Kansanvenekin on jo vanha keksintö. Sitten lasikuitu, H-veneineen ja lopulta keskieurooppalainen sarjatuotanto, joka toi tilavat perheveneet vähintään alemman keskiluokan ulottuville.

Silti leima on ja pysyy. Ehkä vähän haalistuneena kuitenkin.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Mutta ei kuitenkaan entisessä kotimaassani (isäni maassa): Hollannissa purjehdus on yleinen kansanhuvi jos mikäkin!

Käyttäjän AOBrusi kuva
Antti Brusi

1980-luvulla kuvio meni pitkälti seuraavasti. Tavallinen keskiluokkainen pariskunta aloitti täysin ummikkona tai hiukan kokeneena esim. Guy 22:lla tai sopivalla vaihturilla Helmsman 23 tms. Meni pari kolmevuotta ja sama pariskunta koputti olkapäähäni jospa vaihdettaisiin Sunwind 27:aan ja siitä jatkettiin sitten 31 jalkaiseen Sunwindiin, johon ketju yleensä toppasi. Isompien ostajat olivat sitten sitä varakkaampaa keskiluokkaa+.

Aivan tavallisia opettajia, virkahenkilöitä jne.

Useimmiten vaihtoehto mökille, näin itse asian koin.

Käyttäjän JukkaRaustia kuva
Jukka Raustia

Erona 1980-lukuun on varmaankin se, että harva haluaa aloittaa pienellä veneellä jolloin kynnys aloittaa isommallakin on korkea.

Erilaiset matalan kynnyksen vuokrauspalvelut voisivat varmaan auttaa asiaa. Purjehdus on nykyään suhteellisesti ja absoluuttisesti halvempaa ja helpompaa aloittaa kuin koskaan, jos vain kiinnostusta sattuu olemaan.

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset