antingen - eller elämästä ja maailmasta

Peter Nichols; A Voyage for Madmen - maailmanympäryspurjehduskilpailu yksin 1968

  • Robin Knox-Johnston 32-jalan ketsi Suhaililla vuoden 1968 Golden Globe -kilpailussa.
    Robin Knox-Johnston 32-jalan ketsi Suhaililla vuoden 1968 Golden Globe -kilpailussa.

Lähes viisikymmentä vuotta sitten 1968-1969 purjehdittiin ensimmäinen yksinpurjehduskilpailu ympäri maapallon ilman pysähdyksiä. Kilpailijoita lähti matkaan yhdeksän - mutta vain yksi saapui perille. Jokaisen tarina on erilainen ja kiehtova. Nicholsin teos on kiehtova trilleri, ajankuvaus, meren kuvaus mutta ennen kaikkea ihmismielen kuvaus.

1960-luvulla purjehtiminen kehittyi vauhdilla. Tuuliperäsimen käyttö mahdollisti helpomman pitkänmatkan purjehtimisen. Uudet materiaalit, kuten lasikuitu rungoissa, alumiini mastoissa ja muovipohjainen dacron purjeissa, laskivat kustannuksia ja tekivät veneistä kevyempiä ja halvempia. Samaan aikaan elintason noustessa purjehduksesta tuli yhä suositumpi harrastus.

Kehityksen etureunassa olivat erilaiset purjehduskilpailut, joista eniten huomiota saivat erilaiset pitkänmatkan kilpailut kuten Atlantin yli idästä länteen pidetty OSTAR. Samalla tehtiin myös erinäisiä ensikertoja, joihin mahdollisuudet tulivat koko ajan harvinaisemmiksi. Sen jälkeen kun englantilainen Chichester purjehti yksin maailman ympäri pysähtyen vain Australiassa oikeastaan ainoa jäljellä oleva ensikerran koitos oli yksinpurjehdus maailman ympäri vailla pysähdyksiä. Englantilainen Sunday Times -lehti päätti järjestää asiasta kilpailun joka alkoi vuonna 1968 ja päättyi 1969.

Kisoihin ilmoittautuneilta ei vaadittu ennakkokokemusta, useimmilla oli kokemusta vain rannikkopurjehduksesta ja yksi osanottaja opetteli purjehtimista matkan varrella. Sponsoritoiminta oli tuolloin vähäisempää ja matkat tehtiin kohtuullisen pienillä budjeteilla voittajaveneen ollessa vain 32-jalkainen, eli 9,8 metriä pitkä.

Kyseessä oli äärimmäinen testi niin veneille kuin merenkulun taidoille. Vuonna 1968 siviilien käytössä ei ollut satelliittinavigointia eikä veneissä ollut muitakaan elektronisia navigointijärjestelmiä. Paikannus tehtiin perinteiseen tapaan sekstantilla, laskutikulla ja tähtien sijainnit kertovan merenkulun almanakan avulla. Karttoja koko maailman alueelle ei luonnollisesti ollut, ainoastaan nk. luotsikirjat. Sääennusteiden osalta käytössä oli ensisijaisesti maailmanlaajuinen tuuliatlas, ei juuri maa-asemien säätiedotteita.

Siinä missä nykyveneistä voi lähettää sähköpostia tai jopa videopuheluja oli veneiden linkki maihin epävarma HF-radio joka useilla kilpailijoilla oikutteli tai lakkasi toimimasta. Ruoka perustui käytännössä peltisäilykkeisiin. Tuoretta vettä saattoi kerätä sadevedestä. Ennen vuoden 1979 Fastnet -kisojen katastrofia myrskytaktiikat perustuivat pikemminkin hajanaisiin kokemuksiin kuin tieteelliseen tutkimukseen.

Ennen kaikkea kisa oli kuitenkin henkisen kestävyyden testi kilpailijoille. Äärimmäinen koetus jonka aikana jokainen osanottaja joutui pohtimaan omaa motivaatiotaan ja yksin olemisen taitoaan. Kisan ainoa maaliintullut vietti veneessä yhtämittaisesti 312 vuorokautta, mistä kuusi kuukautta näkemättä yhtään ainoaa ihmistä. Kukin kilpailija kohtasi haasteet omalla tavallaan.

Kilpailijoita lähti loppujen lopuksi matkaan yhdeksän - kaksi ranskalaista, yksi italialainen ja kuusi brittiä. Vain yksi saapui maaliin.

Oikeastaan ainoa asia mikä kirjassa harmitti oli, että olin tietoinen kisojen tuloksista jo aiemmin. Ilman tätä tietoa kirja olisi toiminut trillerin tapaan, tai siis paremmin. Trillerit ovat mielestäni useinmiten tylsiä, mielikuvituksettomia ja ennalta-arvattavia, tosielämän tapahtumat ovat huomattavasti jännittävämpiä.

Teoksen lukeminen ei vaadi purjehdustermistön ymmärtämistä, vastaan tuleva erikoissanasto selitetään pitkälti tekstissä. Lisäksi kirjan fokus on, kuten sanottua, kilpailijoiden tarinassa, kilpailijoiden luonteen vahvuuksissa ja heikkouksissa, kilpailijoiden motivaatiossa - ei tekniikassa. Loppujen lopuksi kilpailussa oli kyse enää vähän kilpailusta toisien kilpailijoiden kanssa.

Kirjan kieli on hyvää, ja lainaukset eri kilpailijoiden muistelmista ja muusta materiaalista vauhdittavat kulkua hyvin. Kirjoittaja Peter Nicholsin vahva purjehdustausta tulee esille positiivisesti asiantuntemuksena.

"parce que je suis heureux en mer et peut-être pour sauver mon ame"  - Bernard Moitessier

 

Peter Nichols; A Voyage for Madmen, 336s, Harper-Collins 2001.

https://www.harpercollins.com/9780060957032/a-voyage-for-madmen

Kilpailusta kertova Wikipedia-sivu on sangen laaja 

https://en.wikipedia.org/wiki/Sunday_Times_Golden_Globe_Race

Donald Crowhurstin traagista tarinaa käsitellään myös dokumentissa “Deep Water” vuodelta 2006. Lisäksi häntä käsittelevä elokuva “The Mercy” on tulossa elokuvateattereihin vuoden 2018 keväällä.

Deep Water (2006) http://www.imdb.com/title/tt0460766/

The Mercy (2018) http://www.imdb.com/title/tt3319730/

Kilpailija Robin Knox-Johnston osallistui 2014 75-vuotiaana vaativaan Route du Rhum -yksinpurjehduskilpailuun Ranskasta Karibialle tullen omassa luokassaan kolmanneksi 20 päivän matkanteon jälkeen.

https://www.robinknox-johnston.co.uk/

Sunday Timesin legendaarisen kilpailun muistoksi järjestetään tänä vuonna retrosäännöillä vuoden 1968 -kisojen toisinto, jossa kilpailijoille ei sallita modernia elektroniikkaa ja veneen tulee olla suunniteltu ennen vuotta 1968. 

The Race

The 2018 Golden Globe Race
30 sailors … 30,000 miles … non-stop … alone … no outside assistance

http://goldengloberace.com/

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset